Tammikuussa 2007 Mimon ollessa 4-vuotias kokeilin sitä selästä ensimmäistä kertaa meidän maneesissa. Mimo tuntui nöyrältä ja miellyttävältä ratsastaa, mutta se oli vielä silloin niin heikko että se ei jaksanut laukata juurikaan. Sinä keväänä sain tietää, että hevonen on myynnissä ja minulla oli onnea kun kasvattaja soitti minulle ja tarjosi hevosta kohtuulliseen hintaan. Silloin ajattelin, että minun on pakko saada se hevonen, teen ihan mitä vaan, että saan sen! Sain kuin sainkin raha-asiat järjesteltyä niin, että olin valmis ostamaan hevosen ja soitin että otan sen ja mille tilille laitetaan rahat ja vastaukseksi sain, että "tulehan nyt ekaksi katsomaan sitä edes". Olin niin innoissani lähdössä kokeilemaan sitä, että unohdin ottaa kypäränkin mukaan, mutta kävin silti kokeilemassa sitä (ilman kypärää) ja muistaakseni hyppäsin parin risun yli. Näin minusta tuli Mimon onnellinen omistaja. Tässä kuvia 4-v Mimosta.
Meidän ensimmäiset kisat oli ristikkoluokka tms ja muistan kuinka Mimo ei vielä hahmottanut jalkoja ja pudottelikin niitä kavaletteja ja kaverini nauroi minulle, että tuostako vielä tulee jotain! En välittänyt kommenteista ja uskoin aidosti, että siitä vielä tulee kiva hevonen. Mimon 4-vuotiskaudella ehdittiin tehdä 70-80cm ratoja ja käytiin parit maastoestetreenit joissa muistan valmentajan ihmettelevän Mimon selväpäisyyttä. 5-vuotiaana Mimo kilpaili noviisisarjaa finaalia myöden eli rataesteitä 1.10m ja voitti kentässä harrasteluokan Kuopiossa. Suoritin ratsastuksenohjaajien estekokeita Mimolla, sen ollessa vasta 5-vuotias. Mimon 6-vuotiskaudella startattiin ensimmäiset 1.20m racing-luokat ja kentässä mentiin tutustumisluokkia. Voitimme kansallisesta 1.20m AM5 luokasta navigaattorin ja tuolloin Mimo oli 7-vuotias. Sen jälkeen meni 3 vuotta ja emme päässeet eteenpäin, koska en osannut/tiennyt miten treenata sitä kehittävästi. Olin aika ajoin turhautunut ja mietin että oliko tämä nyt tässä, että me ei kehitytä eteenpäin ja junnataan loppuelämä tätä samaa tasoa. Viime vuonna VIHDOINKIN otimme pienen askeleen eteenpäin ja saimme sijoituksen kansallisesta 130-luokasta sekä voitimme Ypäjällä helpon kenttäkilpailun. Emme ole vielä saavuttaneet paljoakaan, mutta uskon että pystymme vielä kehittymään paremmiksi ja tavoitteena on parin vuoden sisään startata 1.40 sekä kentässä vaativaa. Teen sen eteen töitä niin paljon kuin ikinä jaksan ja katsotaan riittääkö se pääsemään tavoitteisiin. En laske tunteja kauanko minulla menee aikaa tallilla tai satulassa joka päivä mutta voin kertoa, että paljon.
Tässä kuvassa Mimo on ensimmäistä kertaa 130-radalla Hollolassa viime vuonna.
Mimo on minulle rakas ystävä ja luotettava kilpakumppani. Me tunnemme hyvin toisemme ja en osaisi kuvitella elämää ilman Mimoa. Elämä tämän hevosen kanssa on ollut helppoa alusta asti niin viisas se on. Siinä asiassa olen tyytyväinen itseeni, että olen onnistunut säilyttämään tämän hevosen sydämen hypätä, se yrittää aina. <3Viime kisoissa Koningsboschissa minulta tuli joku radan jälkeen kysymään haluanko myydä hevoseni, vastasin en. Tämän hevosen luonne on sitä mitä arvostan todella paljon; kiltti, viisas ja nöyrä tekemään duunia. Myyjä sanoi, että hevonen on kuin ihmisen mieli ja se todella on sitä. Tämä hevonen on jokaisen minuutin ja jokaisen pennin (tonnin) arvoinen mitä olen siihen elämässäni käyttänyt.
