Kun aloitan ratsastamaan hevosta ja jos se on jäykkä niin annan sille kunnolla aikaa verrytellä ilman vaatimuksia ja verkkaan melko pian laukassa jos sille laukka on parempi askellaji kuin ravi. Jos alkaa liian nopeasti vaatimaan niin hevonen vaan jännittyy kun se ei yksinkertaisesti pysty. Aloittaessani veryttelemään vireää/ jännittynyttä hevosta niin pitkään veryttelen, että hevonen rentoutuu ja sitten vasta aloitan työstämään. Isoa nuorta hevosta ratsastan vain reippaasti eteenpäin ja maastoilen ja hyppään, jotta saa voimaa, että jonain päivänä se jaksaa kantaa itsensä kauniisti ja rehellisesti. Haluan, että hevoset ovat kuolaintuntumalla mutta ehdottomasti kevyitä edestä. En halua, että hevonen on sellainen, että kulkee "muodossa" mutta painaa kädelle, koska silloin ne ovat etupainoisia. Vaatii todella pitkäkestoista kärsivällisyyttä ja sitoutuneisuutta kouluttaa hevonen hyväksi ja valmiiksi. Mikäli vaatii hevoselta liikaa tai väärällä tavalla hevosesta tulee hapan. Minusta on tärkeää kouluttaa hevonen "omalle puolelleni" eli tarkoitan sitä, että ne haluavat tehdä töitä ja suorittavat mielellään kisoissa. Usein jos on joku ongelma hevosen kanssa kannattaa miettiä mistä se voisi johtua? Onko hevonen koulutettu siihen asiaan? Ymmärtääkö hevonen mitä pyydät siltä? Onko se kipeä jostain? Minun mielestä hevoset tulisi käyttää säännöllisesti eläinlääkärintarkastuksissa ilman syytäkin. Näin ennaltaehkäistäisiin se, että hevonen ei alkaisi ontumaan tai kieltämään. Hevosella on pitkä kipumuisti.
Mennessäni ottamaan hevosta karsinasta tai tarhasta niin tarkkailen miltä hevonen näyttää, onko se iloinen/apea/rento/jännittynyt. Tarkkailen aina myös hevosen ilmettä, jalkoja, kavioita, missä asennossa se pitää selkää ja mahaa eli ihan normaalia hevosen terveyden seurantaa. Puhun paljon hevosille minulle se on luontevaa onhan ne minun työkavereitani. On mieletön tunne, kun olet tehnyt arasta / jännittyneestä varsasta/aikuisesta hevosesta rohkean ja luottavaisen jolle käy kaikki eli hevonen on ikäänkuin "hypännyt teamiisi". Siitä tulee niin kiitollinen olo sitä hevosta kohtaan. <3 On aina haikeaa kun olet luonut tunnesiteen hevoseen ja sitten se lähtee. Mimo on ainut joka pysyy minulla loppuun asti. Se on ollut minulla 9,5 vuotta. Mimo on minulle tärkeämpi kuin kukaan tai mikään. Siinä on hevonen parhaimmillaan nöyrä palvelija jossa on kunnon ripaus prinsessaa. Mimo on palannut radoille kahden vuoden tauon jälkeen. Viime sunnuntaina hyppäsi Harjussa lapsiratsastajalla 90cm-luokassa 2. sijalle ja minun kanssani 1m voittoon. Tavoitteenani on Mimon kanssa suorittaa Ratsastuksen opettajien esteratsastuksen loppukoerata. Mimo teki 5-vuotiaana ohjaajien loppukoeradan, 3 vuotta sitten tehtiin opettajien estevälikoe ja maastorata.
Tavoitteellista treeni-iloa kaikille !!! <3
