Satsaa valmennukseen

Mietin tänään miksi ratsastajat eivät ole halukkaita sitoutumaan valmennuksiin. Varmasti ne ketkä yrittävät järjestää valmennustapahtumia tietävät mitä tarkoitan, eli ei saada riittävästi osallistujia ja valmennus joudutaan perumaan. Mitkä ovat ne todelliset syyt ettei haluta panostaa valmennuksiin? Raha, motivaatio/jotain "parempaa" tekemistä, kyydin puute, ajan puute (koulu, työt, perhe) tai toki voi olla myös oikea perumisen syy eli sairastapaus hevonen tai ratsastaja.
Vai onko ajattelutapa niin, että se valmennukseen menevä raha menee hukkaan? Eihän se mene, koska silloinhan sinä panostat omaan taitotasoosi ja hevosen koulutustasoon. Etenkin jos kilpailee ja haluaa menestyä ja edistyä niin eihän se onnistu ilman hyvää valmennusta. Itse ainakin uskon siihen, että mitä parempi ratsastaja on ja osaa ratsastaa hevostaan oikein, niin sitä onnellisempi/tyytyväisempi ja terveempi ratsu on. Luulen, että iso osa ratsujen vaivoista ja vioista johtuu huonosta/vääränlaisesta ratsastuksesta. Hevonenhan pysyy terveempänä, kun sitä ratsastetaan oikein takaa eteen ja huolellisesti läpi ja tämä on vaikeaa ilman valmentajan neuvoja tai itseään taitavamman ratsastajan läpiratsastusta. Mitä enemmän ja pidempään oppii ratsastamaan väärällä tavalla tai hankkii itselleen jonkun istuntavirheen/vinouden niin sitä hankalampaa ja työläämpää sen korjaaminen tai poisoppiminen on.  
Hyvä valmentaja motivoi ratsastajaansa ja antaa ajankohtaisia harjoituksia kotiläksyksi, mutta se palava halu ratsastukseen pitää tulla sisäisesti ratsastajalta itseltään ja se motivaatio treenaukseen myös silloin kun on paska keli ja yksin pitäisi lähtee ridaamaan. 
Jos haluaa edistyä kannattaa huolehtia säännöllinen  valmennuskuvio kuntoon ja sitoutua valmennuksiin. Kun huomaa edistyvän ja menestyvän niin ymmärtää valmennuksen tärkeyden. Pitää nauttia siitä, että saa valmennusta ja vieläpä jos valmentaja on aidosti kiinnostunut ja haluaa auttaa ratsukkoa eteenpäin niin aivan superia.

Mekin ollaan Mimon kanssa tarvittu paljon apua valmentajilta ja tullaan tarvitsemaan jatkossakin. Kuva on vuodelta 2011 kenttäkilpailujen rataestekokeesta Kuopiossa.

Ensimmäiset kv-kisat

Tällä hetkellä pyykkään kisavaatteitani ja mietin mikä minut saa hevostelemaan, ratsastamaan ja kilpailemaan. En keksi järkevää selitystä sille, minä vaan yksinkertaisesti haluan sitä enemmän kuin mitään muuta. Jostain sisältäpäin tulee himo kilpailemiseen ja mikään ei voi tulla sen edelle. Olen valmis tekemään kilpailemisen eteen paljon ja luopumaan monista asioista. Joskus on pitänyt käyttää kekseliäisyyttä mistä saada rahat kilpailemiseen. Olen joskus myynyt satulan tai kisakaapin päästäkseni kilpailuihin. En halua ruikuttaa, koska tämä on oma valintani, mutta myönnän, että lajin harrastaminen olisi helpompaa jos ei tarvitsisi laskea tarkkaan euroja. Se tunne, jonka saa onnistuneesta suorituksesta este- tai maastokokeesta on sellainen, mitä ei saa mistään muualta ja siihen tulee himo ja on pakko päästä radalle uudestaan.

Viimeeksi olin kisoissa lauantaina Savonlinnassa hyppäämässä nuoria hevosia ja ne toimivat hyvin vaikka ovatkin kokemattomia. Näitä kisoja aiemmin olin Lappeerannassa ja oma Ristoni hyppäsi nollan puolen vuoden tauon jälkeen (estetauko johtuu siitä, että on liisattuna kouluratsastajalle). Seuraavat kisani on minun ensimmäiset kansainväliset kilpailuni (tosin kisaan vain kansallisia luokkia) Hollannissa. Olen odottanut varmaan koko elämäni, että pääsen kunnon kisoihin ja nyt pääsen itse kouluttamalla hevosellani. Toivotaan, että ratsastan hyvin ja Mimo on vedossa. Mimo tuntuu nyt hyvältä ratsastaa, sen yskä on poissa ja takajalat toimivat paremmin, ei ole enää sellanen "puujalka". Minun pitää ratsastaa edelleen vähemmän kädellä ja enemmän istunnalla ja jalalla. Lisää harjoitusta ja kilpailukokemusta niin eiköhän me mennä eteenpäin. Toivon kaikille treeni-iloa ja onnistumisia kisoihin, nauttikaa kilpailukaudesta! :-)