Satsaa valmennukseen

Mietin tänään miksi ratsastajat eivät ole halukkaita sitoutumaan valmennuksiin. Varmasti ne ketkä yrittävät järjestää valmennustapahtumia tietävät mitä tarkoitan, eli ei saada riittävästi osallistujia ja valmennus joudutaan perumaan. Mitkä ovat ne todelliset syyt ettei haluta panostaa valmennuksiin? Raha, motivaatio/jotain "parempaa" tekemistä, kyydin puute, ajan puute (koulu, työt, perhe) tai toki voi olla myös oikea perumisen syy eli sairastapaus hevonen tai ratsastaja.
Vai onko ajattelutapa niin, että se valmennukseen menevä raha menee hukkaan? Eihän se mene, koska silloinhan sinä panostat omaan taitotasoosi ja hevosen koulutustasoon. Etenkin jos kilpailee ja haluaa menestyä ja edistyä niin eihän se onnistu ilman hyvää valmennusta. Itse ainakin uskon siihen, että mitä parempi ratsastaja on ja osaa ratsastaa hevostaan oikein, niin sitä onnellisempi/tyytyväisempi ja terveempi ratsu on. Luulen, että iso osa ratsujen vaivoista ja vioista johtuu huonosta/vääränlaisesta ratsastuksesta. Hevonenhan pysyy terveempänä, kun sitä ratsastetaan oikein takaa eteen ja huolellisesti läpi ja tämä on vaikeaa ilman valmentajan neuvoja tai itseään taitavamman ratsastajan läpiratsastusta. Mitä enemmän ja pidempään oppii ratsastamaan väärällä tavalla tai hankkii itselleen jonkun istuntavirheen/vinouden niin sitä hankalampaa ja työläämpää sen korjaaminen tai poisoppiminen on.  
Hyvä valmentaja motivoi ratsastajaansa ja antaa ajankohtaisia harjoituksia kotiläksyksi, mutta se palava halu ratsastukseen pitää tulla sisäisesti ratsastajalta itseltään ja se motivaatio treenaukseen myös silloin kun on paska keli ja yksin pitäisi lähtee ridaamaan. 
Jos haluaa edistyä kannattaa huolehtia säännöllinen  valmennuskuvio kuntoon ja sitoutua valmennuksiin. Kun huomaa edistyvän ja menestyvän niin ymmärtää valmennuksen tärkeyden. Pitää nauttia siitä, että saa valmennusta ja vieläpä jos valmentaja on aidosti kiinnostunut ja haluaa auttaa ratsukkoa eteenpäin niin aivan superia.

Mekin ollaan Mimon kanssa tarvittu paljon apua valmentajilta ja tullaan tarvitsemaan jatkossakin. Kuva on vuodelta 2011 kenttäkilpailujen rataestekokeesta Kuopiossa.

Ensimmäiset kv-kisat

Tällä hetkellä pyykkään kisavaatteitani ja mietin mikä minut saa hevostelemaan, ratsastamaan ja kilpailemaan. En keksi järkevää selitystä sille, minä vaan yksinkertaisesti haluan sitä enemmän kuin mitään muuta. Jostain sisältäpäin tulee himo kilpailemiseen ja mikään ei voi tulla sen edelle. Olen valmis tekemään kilpailemisen eteen paljon ja luopumaan monista asioista. Joskus on pitänyt käyttää kekseliäisyyttä mistä saada rahat kilpailemiseen. Olen joskus myynyt satulan tai kisakaapin päästäkseni kilpailuihin. En halua ruikuttaa, koska tämä on oma valintani, mutta myönnän, että lajin harrastaminen olisi helpompaa jos ei tarvitsisi laskea tarkkaan euroja. Se tunne, jonka saa onnistuneesta suorituksesta este- tai maastokokeesta on sellainen, mitä ei saa mistään muualta ja siihen tulee himo ja on pakko päästä radalle uudestaan.

Viimeeksi olin kisoissa lauantaina Savonlinnassa hyppäämässä nuoria hevosia ja ne toimivat hyvin vaikka ovatkin kokemattomia. Näitä kisoja aiemmin olin Lappeerannassa ja oma Ristoni hyppäsi nollan puolen vuoden tauon jälkeen (estetauko johtuu siitä, että on liisattuna kouluratsastajalle). Seuraavat kisani on minun ensimmäiset kansainväliset kilpailuni (tosin kisaan vain kansallisia luokkia) Hollannissa. Olen odottanut varmaan koko elämäni, että pääsen kunnon kisoihin ja nyt pääsen itse kouluttamalla hevosellani. Toivotaan, että ratsastan hyvin ja Mimo on vedossa. Mimo tuntuu nyt hyvältä ratsastaa, sen yskä on poissa ja takajalat toimivat paremmin, ei ole enää sellanen "puujalka". Minun pitää ratsastaa edelleen vähemmän kädellä ja enemmän istunnalla ja jalalla. Lisää harjoitusta ja kilpailukokemusta niin eiköhän me mennä eteenpäin. Toivon kaikille treeni-iloa ja onnistumisia kisoihin, nauttikaa kilpailukaudesta! :-)

kisat ja kirsikoita

On jo korkea aika päivittää blogiani, kun en ole mukamas ehtinyt. Päivät menee toki tallilla mutta nyt olemme tyttöjen kanssa illat katsoneet Sinkkuelämää, omg minä joka en edes katso televisiota, olen ihan koukussa sinkkikseen. Tähän kuukauteen on siis sisältynyt kisat, hevoselämää ja sinkkuelämää. Welcome to my life.

 Olimme Mimon kanssa kansallisissa kisoissa kuun vaihteessa Saksassa Bornheimissa. Olin todella tyytyväinen 1.20m voittoon ja 1.30 viimeinen alas-suoritukseen. Ne olivat samalla ensimmäiset kisat eläessäni kisagroomina ja selvisin siitä viiden hevosen kanssa. Aamut alkoivat välillä jo viideltä, koska ensimmäiset luokat alkoivat todella aikaisin, mutta en valita, tärkeintä on, että pääsee kisoihin. 

 Nautin kesäisestä kelistä, hevosista, uima-altaasta ja kirsikoista. Eräänä päivänä treenin jälkeen istuin Mimon selässä syöden kirsikoita ja Mimo söi ruohoa banketin päältä ja samalla mietin, että elämä on aika hienoa.

Tässä on kuvia ihanista hetkistä viimeisen kuukauden sisältä ja jotta todellisuus ei vääristy, niin nuo kuvat ovat vain pieniä hetkiä elämästäni eli se ei ole pelkästään kirsikoiden syömistä Mimon selässä. ;-)

Klippasin Mimon ennen noita kisoja ja viime viikolla tämän mahtavan miniponin. Voiko olla mitään söpömpää kuin kokonaan klipattu minishettis !!! Mietin kyllä hieman itseäni, kun onnesta soikeana aloin klipata shettistä. Se on kivaa, että saa tehdä juttuja mitkä tekee iloiseksi. Seuraavat iloitsemisen arvoiset jutut on pari viikkoa Imatralla (BB-viikko Erinin keikka) ja sen jälkeen kisat, JEE! Nähdään ihanat !

kisapäivä

Tänään olimme Mimon kanssa kisoissa Koningsboschissa. Starttasimme pelkän 1.30m - luokan. Sää ei suosinut, satoi kaatamalla meidän suorituksen aikana. Sateesta huolimatta Mimo hyppäsi todella hyvin mutta itse tein virheen kolmoissarjalla josta seurauksena b.osa okserin takapuomi alas. Lähestymisessä otin hieman liikaa kiinni ja sarjan välissä ajoin liikaa eteen, jos oisin istunut hiljaa niin Mimo olisi luultavasti hypännyt nollan. Hevoseen olin tyytyväinen, itseeni en, mutta kyllä minä vielä opin ratsastamaan nuo kolmoissarjat. Radalla laukka saisi olla vielä sujuvampaa, niin hypyt helpottuisi entisestään. Radalla oli 12 estettä ja 15 hyppyä, kaksi sarjaa joista toinen oli 3-sarja. Suhteutettuja etäisyyksiä oli vain 7ask välejä. Radan jälkeen olin märkä alusvaatteita myöden ja ripsarit pitkin naamaa ja Mimo parkakin oli ihan märkä ja kurainen. Inhottavaa ratsastaa rataa sateessa mutta toisaalta jos pitäisi valita ratsastaa radan sateessa tai ei ollenkaan, niin valitsisin kuitenkin kisat vaikka sataisikin.

kuva Mimon bestiksestä :-)

Minun ja Mimon tarina

Elämäni rakkain ja tärkein hevonen Ask Me More on 10.5.2014 ollut minun omistuksessani 7 vuotta. Näin Mimon ensimmäisen kerran, kun se oli vasta vuotias varsa. Olimme äidin kanssa käymässä Mimon kasvattajan luona ja näin tämän varsan pihatossa. En ollut koskaan aikaisemmin nähnyt niin kaunista varsaa, se oli niin iso, ryhdikäs, super kaunis ja itsevarman oloinen kun se katseli meitä. Mieleeni jäi vain, että olipa upea varsa siellä pihatossa. Aikaa kului pari vuotta ja näin Mimon seuraavan kerran 3-vuotiaana silloin sillä oli pitkä harja ja lähinnä tuli mieleen ravuri tuosta harjalookista.

Tammikuussa 2007 Mimon ollessa 4-vuotias kokeilin sitä selästä ensimmäistä kertaa meidän maneesissa. Mimo tuntui nöyrältä ja miellyttävältä ratsastaa, mutta se oli vielä silloin niin heikko että se ei jaksanut laukata juurikaan. Sinä keväänä sain tietää, että hevonen on myynnissä ja minulla oli onnea kun kasvattaja soitti minulle ja tarjosi hevosta kohtuulliseen hintaan. Silloin ajattelin, että minun on pakko saada se hevonen, teen ihan mitä vaan, että saan sen! Sain kuin sainkin raha-asiat järjesteltyä niin, että olin valmis ostamaan hevosen ja soitin että otan sen ja mille tilille laitetaan rahat ja vastaukseksi sain, että "tulehan nyt ekaksi katsomaan sitä edes". Olin niin innoissani lähdössä kokeilemaan sitä, että unohdin ottaa kypäränkin mukaan, mutta kävin silti kokeilemassa sitä (ilman kypärää) ja muistaakseni hyppäsin parin risun yli. Näin minusta tuli Mimon onnellinen omistaja. Tässä kuvia 4-v Mimosta.

Meidän ensimmäiset kisat oli ristikkoluokka tms ja muistan kuinka Mimo ei vielä hahmottanut jalkoja ja pudottelikin niitä kavaletteja ja kaverini nauroi minulle, että tuostako vielä tulee jotain! En välittänyt kommenteista ja uskoin aidosti, että siitä vielä tulee kiva hevonen. Mimon 4-vuotiskaudella ehdittiin tehdä 70-80cm ratoja ja käytiin parit maastoestetreenit joissa muistan valmentajan ihmettelevän Mimon selväpäisyyttä. 5-vuotiaana Mimo kilpaili noviisisarjaa finaalia myöden eli rataesteitä 1.10m ja voitti kentässä harrasteluokan Kuopiossa. Suoritin ratsastuksenohjaajien estekokeita Mimolla, sen ollessa vasta 5-vuotias. Mimon 6-vuotiskaudella startattiin ensimmäiset 1.20m racing-luokat ja kentässä mentiin tutustumisluokkia. Voitimme kansallisesta 1.20m AM5 luokasta navigaattorin ja tuolloin Mimo oli 7-vuotias. Sen jälkeen meni 3 vuotta ja emme päässeet eteenpäin, koska en osannut/tiennyt miten treenata sitä kehittävästi. Olin aika ajoin turhautunut ja mietin että oliko tämä nyt tässä, että me ei kehitytä eteenpäin ja junnataan loppuelämä tätä samaa tasoa. Viime vuonna VIHDOINKIN otimme pienen askeleen eteenpäin ja saimme sijoituksen kansallisesta 130-luokasta sekä voitimme Ypäjällä helpon kenttäkilpailun. Emme ole vielä saavuttaneet paljoakaan, mutta uskon että pystymme vielä kehittymään paremmiksi ja tavoitteena on parin vuoden sisään startata 1.40 sekä kentässä vaativaa. Teen sen eteen töitä niin paljon kuin ikinä jaksan ja katsotaan riittääkö se pääsemään tavoitteisiin. En laske tunteja kauanko minulla menee aikaa tallilla tai satulassa joka päivä mutta voin kertoa, että paljon. 

Tässä kuvassa Mimo on ensimmäistä kertaa 130-radalla Hollolassa viime vuonna.

Mimo on minulle rakas ystävä ja luotettava kilpakumppani. Me tunnemme hyvin toisemme ja en osaisi kuvitella elämää ilman Mimoa. Elämä tämän hevosen kanssa on ollut helppoa alusta asti niin viisas se on. Siinä asiassa olen tyytyväinen itseeni, että olen onnistunut säilyttämään tämän hevosen sydämen hypätä, se yrittää aina. <3Viime kisoissa Koningsboschissa minulta tuli joku radan jälkeen kysymään haluanko myydä hevoseni, vastasin en. Tämän hevosen luonne on sitä mitä arvostan todella paljon; kiltti, viisas ja nöyrä tekemään duunia. Myyjä sanoi, että hevonen on kuin ihmisen mieli ja se todella on sitä. Tämä hevonen on jokaisen minuutin ja jokaisen pennin (tonnin) arvoinen mitä olen siihen elämässäni käyttänyt.

Ask Me More <3 olet minulle kaikki kaikessa.

Ensimmäiset ulkokisat tehty

Viime viikolla teimme ensimmäiset tämän kauden ulkokisat Bocholtissa ja lämmintä oli jo +20. Mimo hyppäsi 2 rataa tasolla 120cm. Ensimmäisellä radalla otimme yhden puomin, koska en pitänyt vastaan tarpeeksi. Toisella kertaa teimme puhtaan suorituksen. Mimo oli hyvä radalla ja se on ruvennut käyttämään itseään vähän paremmin hypyissä. Radalla oli 2 sarjaa joista toinen oli 3 -sarja. Kisat olivat vain pienet treenikisat, mutta hyvää harjoitusta saada ratarutiinia. Täällä treenikisoissakin on hyvät puitteet ja radoissa on teknisyyttä, minusta ne on verrattavissa meidän kansallisiin. Radat ovat usein pitkiä ja miltein aina radalta löytyy kolmoissarja, vesimatto ja joka esteen alla on täytettä. 

Näin talvisia kuvia Imatralta, huh miten paljon siellä on lunta! Täällä on jo kevät todella pitkällä; kenttää kastellaan ja peltoja lannoitetaan jo. Huomiseksi luvattu lämmintä +21 eli mieluisa sää lähteä kisoihin. :-) Luulenpa, että olemme menneet Mimon kanssa pienen askeleen eteenpäin, Mimo on nyt parempi ratsastaa ja minä olen pystynyt ratsastamaan vähän pienemmillä avuilla mitä aikaisemmin. Viime kaudelta saatiin alueen ranking 1.sija este- ja kenttäratsastuksessa vaikka olin 3 ½ kuukautta pois kisoista. Kiitos siitä kuuluu hyville hevosille; Ask Me More, Tristan, Ein Valtter ja Chiona. Menen nyt talliin night checkille antamaan vähän heinää, loimittamaan hevosia ja tietysti kehumaan Mimoa. ;-) Ratsastusiloa kaikille !

Kevätaurinko :-)

Ulkona on selkeästi kevään tuntua aurinko paistaa ja linnut laulaa titityytä. Ihana kevät aurinko saa nauttimaan kelistä ja hymyilemään ilman sen kummempaa syytä. Yhdessä puussa näimme vähän lehtiä ja ensimmäinen mehiläinenkin on pörrännyt. Miniponi kuoriutuu jo talvikarvastaan (paitaani puhdistaessani sen kavioita). Samainen poni veti tänään hurjaa rallia laitumella ja yritti saada laidunkaverinsa leikkimään tuloksetta.

 Mimo on ihan villi ! Normaalistihan Mimo on kuin tasainen mopo, tätiratsu, mummonkuljetin jne.. mutta nyt viritetty kevätMimo vinkuu, tekee ilopukkeja ja menee aivan täysiä laukkaradalla! Nauran ääneen miten mamin maailman kiltein mussukka voi käydä niin "kuumana" ja painaa naruille. ;-) Pientä innostumista oli havaittavissa myös haastevideolla jossa hyppään ilman varusteita. (nähtävänä facessa) Minulla on tunne, että hevoseni on parhaassa kunnossa mitä  se on ollut koskaan aikaisemmin. Yhtenä päivänä juoksutin Mimoa liinassa ja olin katsovinaan, että se lähtee paljon vetreämmin raviin, laukka näyttää pyörivämmältä ja liikkuu omasta halustaan reippaasti. Mimo näyttää kyllä ulospäin hyväkuntoiselta, mutta tiedän  että takaosaa pitää saada paljon vahvemmaksi ja notkeutta tarvitaan myös lisää. Toivotaan, että osaisin nyt vahvistaa ja notkistaa sitä oikealla treenillä rikkomatta sitä.

Ensi viikolla moikkaamaan ihania ihmisiä ja eläinystäviä Suomeen. Nähdään tallilla ! Nauttikaa auringosta ja hevosistanne. <3

kuvia

                                              

Kävin Maastrichtissa

Pidin yhden tallivapaapäivän torstaina ja osasin nauttia vapaasta, vaikka meinasi tulla sellainen olo, että voinko oikeasti olla yhden kokonaisen päivän pois tallilta. Me olimme poikaystäväni kanssa Maastrichtissa. Tämä iso kaupunki on noin 30 kilometrin päässä Guttecovenista. Katselimme kaupunkia, söimme paljon ja vähän shoppailtiin. Käveltyämme kadulla vasta 2 minuuttia niin joku tuli jo kaupittelemaan pilveä, mutta me emme olleet kiinnostuneita, hurja Hollanti! Maastricht on oikein kaunis kaupunki ainakin näin landen silmin. Minulla on kultainen poikaystävä, joka viitsii tulla tapaamaan tyttöystäväänsä lentokoneella, vaikka saisi tuo varmaan lähempääkin tyttöystävän mutta ei kuulemma halua. :-) Sunnuntaina hieman haikeana vein hänet Saksaan Weezen lentokentälle, olisi ollut kivaa jos hän olisi vielä jäänyt tänne huolehtimaan minusta. <3 Olen tässä viikon sisällä käynyt 4 kertaa lentokentillä, kun olen hakenut ja vienyt ihmisiä.

Mimolla on nyt ajankohtaista klippaus ja kengitys on huomenna. Täällä hevoset kuumakengitetään ja miltein kaikki hevoset käyttävät sivukäänteellisiä kenkiä. Mimo klipataan tänä talvena kolmatta kertaa. Pään ja jalat olen jo klipannut ja huomenna klippaan kropan. Mimo inhoaa korvien klippausta joten jouduin pitämään kädellä kiinni huulesta, että antoi klipata korvan, muuten se on nykyään todella kiltti klippauksessa. Olen vielä hidas klippaaja, mutta kai sitä harjottelemalla oppii paremmaksi, nopeammaksi ja tarkemmaksi. Olen täällä nähnyt kokeneen groomin klippaavan ihan koko hevosen 45 minuutissa ja jälki täydellistä! Siinä on tavoittelemista.

Eilen Mimolla oli vapaa päivä. Tänään menin sileellä ja huomenna meinasin tehdä kavaletteja. En ole päässyt vähään aikaan kisoihin ja odotan jo kovasti milloin pääsen taas kisoihin. Siitä huolimatta aloitan ratsastamisen mielelläni joka päivä. Olen ruvennut venyttelemään, koska haluan pystyä ratsastamaan vielä vanhanakin.

Ilahduin puhelusta

Olin tänään ratsastamassa ja poikaystäväni soitti ja kertoi haluavansa tulla käymään täällä! Jee! Minun täytyy pitää kuulemma pari päivää tallivapaata (OMG) jotta hän voi viedä minua johonkin. :-) Hän taitaa oikeasti välittää minusta. Olen tosi ilahtunut tästä.

Mimolla on ollut tällä viikolla läpiratsastus ja estetreeni. Mimo on ravissa hyvä ja laukassa pitää vaatia enemmän kokoamista ja sitä, että käyttää tehokkaammin takaosaansa. Laukka on muuttunut vähän paremmaksi ei ole enää vain epämääräistä könkötystä. Meidän pitää harjoitella laukassa temponmuutoksia; lisäyksessä sama muoto/ryhti säilyen ja kokoamista ilman kädellä vetämistä. Laukassa harjoittelemme "piruetteja", että oppisin kokoamaan ja vahvistamaan sitä.

Estetreenissä harjoittelimme sarjoja. Hyppäsimme 4 pystyesteen sarjaa ja okseri-okseri sarjaa. 4-sarjassa kaikki esteet olivat pystyjä 1 askeleen välein ja okseri-okseri sarjaväliin tuli 2 askelta puomeilla. Kaarrelaukkaa pitää säilyttää paremmin ja tukea ulkopohkeella. Ajoittain tunnen muutaman askeleen ajan, wow miten hyvä se on, kunnes taas palaan siihen vanhaan menoon. Yritämme kovasti oppia paremmiksi. Mimo on paras. <3

Annoin Mimolle vahvistus herpesrokotteen eli nyt tulee muutama päivä huilia treeniin, koska herpesrokote nostaa hevoselle kuumetta.

Huomenna menemme Belgiaan Emmersiin (supermagee hevostarvikeliike) shoppailemaan. Tosin minä ostan vain gag-kuolaimet Mimolle ja haaveilen mitä ostaisin jos minulla olisi ylimääräistä rahaa. Uudet ridahousut olisi kyllä kivat, kun näissä on reiden kohdat kuluneet puhki! :D

Missä mennään nyt

Kerron tässä kirjoituksessa "missä mennään" tällä hetkellä. Olemme Mimon kanssa startanneet täällä hallissa 1.25m nollalla ja 1.30m 1 pudotuksella. Suomessa olimme hallissa menneet vain 1.20m. Kivalta tuntuu se, että hevoseni on 11-vuotias ja se on silti kehittynyt muutamassa kuukaudessa eteenpäin hevosen oman hyvän asenteen, treenin ja hoidon vuoksi. Minulle on valjennut ettei kilpahevonen pärjää pelkällä kauralla. ;-) Valmentaja joka on opettanut minut hyppäämään ja auttoi paljon Mimon kanssa niin joskus sanoikin tuon asian, en vain silloin tajunnut mitä se tarkoittaa. Kilpahevonen tarvitsee eläinlääkärin hoitoa pysyäkseen terveenä ja suorituskyvyn ylläpitämiseksi. Hevosta kannattaa näyttää eläinlääkärille jo ennenkuin se on ruvennut kieltämään ulos tai on kolmijalkainen. Pitää tuntea oma hevonen ja luottaa omaan tunteeseen onko hevonen kunnossa. Mimo <3 ainakin on niin yritteliäs hevonen, että se hyppää radan vaikka olisikin kipeä! Mimo on hoidettu kahteen kertaan hyvällä eläinlääkärillä erittäin kalliisti, mutta eihän kipeällä hevosella voi treenata ja kilpailla. Onneksi Mimolla on laaja vakuutus. Mimoon pistettiin myös jotain ainetta joka vahvistaa luustoa ja sitä ei edes saa Suomesta.

Mimon päiväohjelma on seuraavanlainen: aamulla kävelykoneeseen reipasta käyntiä 45min, jonka jälkeen se menee ruohotarhaan 2-3h. Ratsastustreeni on iltapäivällä. Ruokinnat ovat klo 7,12,17 ja 21. Viikkotasolla se tarkoittaa sitä, että on 5 päivänä ratsastus, 1 liinajuoksutus apuohjilla, 1 vapaa. Tänään ratsastin Mimon ulkona laukkaradalla ja kentällä auringonpaisteessa hupparissa ja toppaliivissä tarkeni hyvin. Itse ratsastan aina kypärä päässä! Haluan olla esimerkillinen vaikka tipunkin harvoin.

Mitä pitää muuttaa tai kehittää ratsastuksessani !? Haluan oppia ratsastamaan hevoset 100% läpi ja saada ratsastukseeni herkkyyttä ja keveyttä. Esteratsastuksessa ei riitä se, että selviän puhtaasti esteen toiselle puolella vaan sitä laatua tekemiseen !! Minun pitää siis oppia käyttämään pehmeämpiä apuja ja samalla ratsastaa hevonen läpi esteiden välissä. Tilanteessa kuin tilanteessa on vielä löydettävä hyvä etäisyys esteelle ettei tuhoa hevosen itseluottamusta tuomalla sitä huonosti isoille esteille ilman että nykii etäisyyksiä. Mimon kanssa on opeteltavaa, että esteilläkin ratsastaisin sitä väleissä läpi, kun olen tottunut vaan matkustamaan sillä kun se on niin helppo tasainen mopo, joka osaa tarpeen tullen tehdä ratkaisuja. Isoin asia on se, että oppisin ratsastamaan esteen edessä viimeiset askeleet kohti estettä eikä nykien taaksepäin. Toinen iso asia on se, että hevonen hyppäisi riittävän läheltä estettä ja joutuisi käyttämään kroppaansa paremmin. Opeteltavaa siis riittää ! Treeni-iloa kaikille ! :-)

Hevonen siistinä

Hevosen tulee aina olla hyvin hoidetun näköinen. Tämä tarkoittaa sitä, että sinulla menee aikaa ja vaivaa hevosen huoltoon. Meillä kaviot puhdistetaan aina, kun hevonen otetaan ulos karsinastaan tai se on tulossa maneesista talliin. Tällä tavoin aina tarkistat, että hevosella on kengät kiinni ja et sotke käytävää. Hevonen varustetaan hyvin valaistulla hoitopaikalla (meillä vesari/hoitopaikkoja on 6 vierekkäin). Hevoset ovat klipattuja jalkoja ja päätä myöten kokonaan, toki satulansija jätetään klippaamatta.

Tarkistan kuntoonlaiton yhteydessä ettei hevosella ole haavoja, rupia, hiertymiä, löysä maha, turvotusta/ lämpöä jaloissa, selkä kipeä + tsekkaan silmät ja sieraimet. Satunnaisesti mittaan aamuisin lämpöjä hevosilta. Harjauksen yhteydessä on myös hyvä tunnustella hevosen lihavuusastetta ja arvioida karvan kiiltoa = voiko hevonen hyvin. Hevonen harjataan kokonaan päätä myöten. Kavion pinta puhdistetaan ja kaviorasvat laitetaan kavion sisä- sekä ulkopuolelle. Jouhet selvitetään joka päivä ja tarvittaessa leikataan. Likaiset kohdat pestään sienellä, koska likaisella hevosella ei mennä ratsastamaan ! Pölyinen hevonen pyyhitään pyyhkeellä (yleensä nämä ovat niin puhtaana pidettyjä ettei ne ole sameita).

Klipattu hevonen on siisti ja helpompi pitää kuivana ja puhtaana. Hevonen joka on todella karvainen, hikoilee paljon jolloin se pitäisi pestä joka treenin jälkeen, mutta eihän se kuivu ikinä ja joudut vaihtamaan kuivatusloimia monta kertaa ja helposti tulee iho-ongelmia märän,muhivan karvan alla. Kokeile itse juosta likainen märkä villapaita päällä kunnon treeniä ja et pääse edes vaihtamaan sitä pois! Hevonen jaksaa paremmin, kun se ei ole läpimärkä hiestä jo alkuveryttelyn jälkeen. Jos et halua klipata kokonaan ja loimittaa tarpeeksi paljon ja hevonen ei ole menossa kilpailuihin niin osaklippauskin helpottaa asiaa huomattavasti.

Treenin jälkeen hevonen pitää pestä, jos se on hikinen (muista takajalkoväli ja leuan alus). Jos todella vähän hikoillut niin pelkkä märällä sienellä pyyhkiminen riittää. Tärkeintä on, että hevoseen ei jää satulan tai suitsien kuvia, että hevonen "ei näytä ratsastetulta". Meillä hevoset kuivatetaan solariumin alla. :-) Puhtaan ja kuivan hevosen päälle on kiva laittaa loimi/loimet ja ryntäiden kohdalle pehmuste taiteltuna eli pintelipatja. Hevosen miltein jokapäiväiseen hoitoon käytetään mm. rasvaa, kaviorasvaa, normishampoota, betadinea, shinea reilusti häntään, lihaksiin lämpösavea + muovipussin pala päälle, arnikaa, jalkoihin kylmäpakkauksia.

Hevosen siisteydessä kiinnitän huomiota harjaan ja häntään etteivät ole liian pitkiä, niskasiili aina lyhyenä, korvakarvat ja leuan aluskarvat klipattuna, vuohiskarvat ja ruununrajakarvat klipattuna tai väh. saksilla siistittynä. Häntä ja jalat pestään vähintään kerran viikossa shampoolla.

En voi sietää sitä, että hevonen on ratsastuksen jälkeen vain paiskattu karsinaansa ja vain otettu varusteet pois ja heppaparka seisoo hikisenä ja likaisena hoitamatta. :-(  Pitäkäähän hepoista hyvää huolta. <3 Hevonen aina etusijalle ja vasta sen jälkeen huolehditaan omista tarpeista.

Motivaatiota tarvitaan kehittymiseen

Motivaatiota kysytään etenkin silloin kun kaikki menee päin persettä; kisat menee huonosti, hevonen kipeänä, väsyttää, on nälkä, ikävä poikaystävää jne.. Jos sinulla on vahva motivaatio ja intohimo lajiin niin sinä potkit itsesi eteenpäin  ja revit viimeiset voimasi ja jatkat eteenpäin kohti parempaa huomista. Lähdet tallille ja menet ridaamaan kuin jäisit löhöämään sohvalle.. Minulla ei ole nyt tuollaista fiilistä, mutta totta kai on joskus ollut ja varmasti tulee olemaan vielä monta kertaa tässä elämässä. Joskus itsekin pysähtyy miettimään; miksi minä puuhaan hevosten parissa, koska päivät ovat todella pitkiä ja rankkoja ja rahaa ei ole ikinä mihinkään, koska ne kaikki kuluvat hevoseen. Kysymykseen on helppo vastata: ”minä haluan tehdä tätä enemmän kuin mitään muuta!” On mahtavaa työskennellä ja harrastaa samalla juttua mitä rakastaa. Haluan oppia kaiken hevosista ja tulla niin hyväksi ratsastajaksi kuin näillä rahkeilla on mahdollista. Minulla ei ole rahaa, mutta motivaatiota ja halua riittää. 

Joskus tuntuu siltä, etteivät kaikki osaa arvostaa sitä mitä heillä on, esim. omistaa hevosen ja ei edes viitsi/ehdi huolehtia hevosensa liikutuksesta ja hyvinvoinnista! Jos sinulla on vain yksi hevonen, niin kyllä pitäisi jaksaa itse varustaa hevonen kuntoon, ratsastaa ja hoitaa se hyvin. Olen oppinut, että parempi varustaa itse hevonen niin huomaat jos jokin asia muuttuu, eikä niin kuin minullekin on käynyt, että huomaat kisoissa hevosen selän olevan kipeä. Laiskuudesta tai tyhmyydestä sakotetaan!

Pidin ennen kerran kuukaudessa (nykyään kerran 3kk) tallivapaapäivän niin silloin jo tulee semi huono omatunto. Toivoisin, että jokaisessa hevosihmisessä asuisi tiedonjano ja halu kehittyä paremmaksi hevosenkäsittelijäksi ja ratsastajaksi. Hevoset eivät myöskään ansaitse ratsastajaa joka purkaa oman turhautumisensa hevoseen. Muista olla kärsivällinen, mutta määrätietoinen hevosten kanssa!

Eräs hyvä ystäväni halusi kovin osallistua valmennukseen ja oppia uutta hyvältä valmentajalta. Hän heräsi aamulla kukonpieremän aikaan ja fillaroi talvipakkasessa yli10kilometriä tallille. Hän varusti hevosen ja ratsasti sen vielä useita kilometrejä maneesille, jossa valmennus on (ei ole omia kuljetusvälineitä), valmennus alkoi 8 aamulla. Hän oli myynyt ratsastushousujaan, että sai rahat kasaan valmennukseen. Suuri määrä vaivaa vain sen tähden, että oppii yhden uuden asian, mutta se on ollut sen arvoista, jos opit edes sen yhden uuden jutun! Jos oikeasti haluaa kehittyä, niin kyllä sitä keinoja keksii. Seuraavan kerran, kun sinulta kysytään ”osallistutko valmennukseen?”, vastaat siihen; ”mutta kun minulla ei ole rahaa” (koska ne ovat menneet alkoholiin, merkkivaatteisiin ym). Mieti mikä sinulle on tärkeintä, se että pyörit tallilla hienoissa vaatteissa vai ne hevoset ja ratsastus. Paitsi jos olet hyvin varakas, niin sittenhän rahat riittää kaikkeen niin ei ole tätä ongelmaa. Onneksi elämä on valintoja, joillekin tärkein asia maailmassa on perhe toisille kuntosali ja minä valitsen hevoset. 

Hevoset tuovat iloa elämään ja maailman kaunein ääni on oman hepan hirnunta. Tulen iloiseksi, kun haen Mimon puolilta päivin tarhasta, kun vihellän niin se vastaa. Hevonen on uskollinen ystävä ja se ei tuomitse eikä se petä tai jätä. Minusta on ilo katsella miten omat hevoseni Mimo ja Risto kirmaa kentällä, ne sai vielä viimeisenä yhteisenä aamuna juoksennella yhdessä. Saan paljon jaksamista ja tyytyväisyyden tunnetta, kun hevonen oppii uuden asian tai kehittyy jossakin asiassa paremmaksi oli se sitten käsittelyssä tai ratsastuksessa. Hevoset ovat elämän suola!

Meidän esittely

Kertokoon tämä ensimmäinen kirjoitus minusta ja hevosestani ja siitä miksi haluan aloittaa blogin kirjoittamisen. Opettelen blogini käyttöä (en ole mikään superdatis) ja voi olla alkuun todella alkeellisen näköinen ulkoasu ja tekstin tasostakaan en anna laatutakuuta. Aloitan blogin kirjoittamisen, koska haluan jakaa ajatuksiani muille hevosista, ratsastuksesta ja muutoinkin elämästä. Kaikki läheiseni eivät ole facebookissa joten he voivat lukea täältä kuulumisiani. Oppiessani täällä uutta hevosista niin pystyn välittämään saamani tiedon myös lukijoilleni. 

Minä Miila Mättölä olen 25-vuotias ratsastaja Etelä-Karjalasta. Olen Einolan Tallin ”oma kasvatti”. Olen ollut hevosten kanssa aina ja ensimmäiset kilpailut olen ratsastanut 7 vuotiaana. Olen kilpaillut viime kaudella kansallista sijoittuen 1.30m, He A ja kentässä helpolla tasolla. Koulutukseltani olen hevosenhoitaja, ratsastuksenohjaaja ja olen aloittanut opiskelut Ypäjällä ratsastuksen opettajaksi ja valmentajaksi. Opiskeluni on tällä hetkellä keskeytetty, koska lähdin Hollantiin opettelemaan oikeaa hevosmaailmaa. Olen todella tyytyväinen ratkaisuuni lähteä ulkomaille, koska olen oppinut muutamassa kuukaudessa täällä enemmän hevosista kuin monessa vuodessa Suomessa. 

Ask Me More ”Mimo” on 11-v FWB-tamma ja se on ollut omistuksessani toukokuussa 7 vuotta. Hevosen on kasvattanut Milja Saksanen ja olen iloinen siitä, että hän myi hevosen juuri minulle. Mimo on luonteeltaan nöyrä, miellyttämisenhaluinen ja hyppää kaiken suurella sydämellä, mutta osaa se vaatia arvoistansa palveluakin. ;-) Ilahduttavaa on se, että tämäkin aikuinen hevonen on kehittynyt eteenpäin muutamassa kuukaudessa, kun treeni ja hoito on oikeanlaista. Haaveissani on, että pystyisin vielä jonain päivänä starttaamaan Mimon kanssa 1.40 ja/tai kentässä vaativaa. Myöhemmin Mimo saa tehdä hienoja varsoja. Se on elämäni hevonen, jota menen nyt night checkille tarkistamaan, että sillä on kaikki hyvin.