torstai 4. elokuuta 2016

Kuulumiset

Ajattelin kertoa omia ja hevosten kuulumisia pitkästä aikaa. Minulle tosiaan kävi keväällä niin, että parhaimmat hevoset myytiin niin meni sitten kaikki kilpailusuunnitelmat uusiksi. Hevoset toki pääsivät juuri sopiville ratsastajille ja heillä on kisat mennyt todella hyvin. Kyllähän se suretti ja ihankuin koko elämä olisi mennyt erijärjestykseen. Nämä hepat olivat tulleet minulle rakkaiksi ja kummallakin on skouppia tosi paljon. Tietenkin myös harmitti se, että ei päässyt tällä kaudella starttaa 3-tasolla kenttää kuin vain sen yhden startin ja kaikki kivat estekisatkin jää nyt välistä. Tämän hetkisille hevosille kun yhteistyötä on takana vasta niin vähän aikaa niin riittää pääosin 2-tason kisat rutiinin/kokemuksen ja yhteistyön etsimiseen. Pitää suhtautua ammattimaisesti siihen, että hevosia tulee ja menee, se on elämää ja työtäni, koska usein ratsutuksen tavoitteena on hevosen myyminen.
Felli "Wendy"4-v ehti keväällä startata jo 90cm ja teki maastotreenejä luottavaisesti alashyppyjä myöden. Hevosesta on tullut käytökseltään paljon enemmän aikuinen ei ole enää sellainen "varsamainen". Wendy piti yht. 6 vkoa laidunlomaa ja nyt pikkuhiljaa jatkaa treenejä. Wendyllä tuli kasvupyrähdys niin oli syytä antaa kasvulomaa.
Ask Me More "Mimo" 13-v on siemennetty oriilla Cartier ja sillä taitaa olla ensi viikolla ultra ja toivotaan, että se olisi nyt tiine. Olen välillä käynyt ratsastamassa Mimolla ja se liikkuu nyt puhtaasti ! :) Mimo asuu Rautjärvellä Päivölänpolulla ja Mimo etsii vuokraajaa. Kävin eilen hyppäämässä sillä maastoesteitä kun me ahkeroitiin sinne maastoesterata ! Muistot tulvi mieleen kun ollaan Mimon kanssa kisattu kansallista kenttää. Mimo osallistui Vipelessä viimekuussa miun estekurssille ja olipa ilahduttavaa nähdä se pitkästäaikaa hyppäämässä vieläpä juniori- ja lapsiratsastajilla, se on niin helppo hypätä. <3 Eihän sitä tiedä jos Mimo tekisi vielä joitakin kisoja.
Muut hepat ovat minulla ratsutuksessa osa kokoaikaisesti ja osa hevosista on kerran viikossa ratsastettavia. Olin niin ylpeä Lappeenrannan koulukilpailuissa menestymisestä kun kilpailin ratsutettavillani hevosilla 6 rataa joista 5sijoittuen he B ja he A-tasolla ! Oli hienoa huomata, että ratsastettavani toimivat kouluradalla juuri samalla tavalla kuin normikotitreenissäkin. Lappeenrannassa kilpailleista rusetteja keränneistä hevosista tarjouksia kuunnellaan ! :)
Onneksi minulla on asenne ja motivaatio kohdallaan vaikka tällä hetkellä ei ole valmista isojen luokkien hevosta, niin teen näistä niin hyviä kuin mahdollista. Treenaan ja kilpailen niillä myös kouluratsastusta ja nyt treenaan paljon puomeilla, että saadaan hevosiin lisää liikettä. Treeni-iloa kaikille ja jos maastoesteitä haluaa päästä treenaamaan niin tervetuloa Päivölänpolulle ! :)
Kuvissa : Wendy Pantsun valmennuksessa, Mimo eilen hyppäämässä PäivölänPolulla ja Centi huhtikuussa Ypäjällä 3-tason kenttäkilpailuissa







perjantai 4. maaliskuuta 2016

Pentuheppa Wendy

Minulle tuli 8.12.2015 pv-tamma Felli -12 tutummin Wendy. Olin niin harmissani, kun en saanut tammojani kantaviksi niin päätin hankkia nuoren hevosen. Wendy on Suomalaisen kasvattama mutta Virossa syntynyt ja kasvanut. Tein ostopäätöksen puhelimessa näkemättä hevosta ja jännityksellä odotin mitä autosta tulee ulos. Olin erittäin helpottunut, kun mukavanoloinen hevonen tuli ulos autosta. Varsalla oli pitkä karva ja harja ja ne sai lähdöt melkoisen nopeasti! :D Hevosella ei oltu tehty mitään ennenkuin tuli minulle, eli kaikki oli uutta esim. suitset, loimi, suojat. Kuljetuskin oli ensimmäinen kerta sille, mutta hyvin oli matkustanut vaikka oli pitkä matka ensikertalaiselle.
Aloitin sen kanssa varusteisiin totutuksella ja tutustumisella maneesiin ja ympäristöön. Opetin Wendyn liinajuoksutukseen, ohjasajoon ja irtohypytettiin pari kertaa ennen sisäänratsastusta. Kolmen viikon jälkeen istuin ekaa kertaa selässä. Tämän jälkeen olen ratsastanut sillä noin 3-4 krt/vkossa vähän kerrallaan. Wendy on luonteeltaan rohkea ja reipas. Voisi uskoa ruunaksi jos ei tietäisi, että se on tamma. Ollaan Wendyn kanssa käyty paljon maastossa ja hypätty pieniä esteitä erikoisesteineen. Olemme käyneet vieraissa paikoissa 3 kertaa, ekalla kerralla otin sen vaan mukaan chillailemaan ja nyt kahtena kertana olen ratsastanut ja hypännytkin sen vieraassa paikassa. En voi kuin hämmästellä kuinka fiksu nuori se on ja ei pelkää tai hölmöile mitään vieraassakaan paikassa. Wendystä tulee mieleen jonkin verran Mimo kun se oli pieni, mutta Wendy on vähän reippaampi kuin Mimo.
Ensi viikolla otan Wendyn mukaan Ypäjälle, kun ajattelin sillä tehdä sen nuorenhevosen koulutus-osion. Wendy pääsee isoille mestoille! :D Wendy aloittaa kilpailukauden vasta ulkonta ja tavoitteena on Noviisisarja. Uskon, että hevonen ehtii hyvin siihen, kun se nyt jo tekee 70cm tehtäviä kaikkine erikoisesteineen. Tsemppiä kaikille treenaamiseen ja kisoihin ! Keskitytään olennaiseen eli niihin hevosiin ! <3






torstai 21. tammikuuta 2016

Pakkanen kiristää

Alkaa loppuu kärsivällisyys, hermot ja huumori näihin olosuhteisiin. Aivan hullua,että voi näin pitkään olla kova pakkanen. Päivä on milteinpä pilalla, kun heräät aamulla ja katsot, että pakkasta on -27. Lähdin maanantaina Pantsun valkkoihin Kotkaan niin pakkasta oli -26 ja traileri jäässä, auton ovi jäässä ja klipatut hevoset puettava silleen, että ne pärjäisi, ihan mielipuolen hommaa. Tosin oli kyllä todella tarpeen päästä hyppää hevoset kunnolla 2 päivää lämmitettyyn maneesiin. Osallistuin valmennuksiin Centillä (8-v) ja Tanelilla (5-v). Saatiin kyllä hyviä harjoituksia ja treenivinkkejä kotiharjoitteluun. On kyllä tärkeää saada neuvoja itseään paljon osaavammalta niin hevosen ratsastukseen kuin hoitoonkin. Tulee olla nöyrä kuuntelemaan viisaampiaan ja olen sitä mieltä, että hyväasenteiset ratsastajat ratsastavat eivätkä selittele. Jos hevonen tuntuu huonolta ratsastaa niin ihan voi peiliin katsoa. Juuri sitä motivaatiota kysytään eniten silloin kun mikään ei suju, ja sitten taas kun kisat on rusettia rusetin perään niin on helppoa olla innostunut ja motivoitunut. Kyllä motivaatiota on kysytty minultakin, kun lähtee tallille -25 pakkasella kävelyttämään hevosia. Välillä v*tuttaa ja paleltaa niin paljon, että tekisi mieli itkeä. Toisaalta tänään kun ratsastimme maastossa pienessä hangessa hyppien puunrunkojen yli nuorella hevosella joka käy todella korkealla, niin kyllä se vaan on siistiä ! :)
          Tällä hetkellä pitäisi siivota kotona, mutta välillä sitä vaan juurtuu koneen ääreen. Eikö se riitä, että minun satulahuone on siisti!? Pakko siivota nyt, kun ulkona on kylmä ja en ole tallilla kellon ympäri. Olen ehtinyt suunnittelemaan valmennus- ja kilpailukalenterini, vielä kun saisin tietoon milloin on Ypäjän lähijaksoviikot. Haluan suorittaa Ratsastuksenopettajakoulun loppuun. Mitä hevosten tavoitteisiin tulee niin Centin päätavoitteet on kenttäpuolella ja kolmella muulla kisattavallani on tavoitteet estepuolella. Nuoret hepat hyppää kesällä noviisia ja vanhempi niistä ehkä racingia. Centin kanssa kisasin jo viime kauden hyvin tuloksin ja nämä 3 muuta hevosta on uusia tuttavuuksia minulle. Toivottavasti pakkaset nyt lauhtuu, että pääsee kunnolla treenaamaan ja saadaan hevoset viritettyä kisakuntoon. Tsemppiä treenaamiseen ja motivaatiota pakkaspäivien kävelytyksiin !






torstai 31. joulukuuta 2015

Miten meni 2015

Näin vuoden viimeisenä päivänä tulee istuttua alas ja mietittyä mitä kaikkea tähän vuoteen mahtui. Vuosi Suomessa meni nopeasti ja tähän mahtui paljon kaikenlaista.. Tämä vuosi oli ensimmäinen yrittäjänä ja siitä saan kiittää asiakkaitani, että töitä on riittänyt. Paperitöitä kyllä vihaan edelleen! Olen todella kiitollinen siitä, että ratsastettavia hevosia on riittänyt sekä varsoja että kisahevosia. Niinkin paljon kisattavia on ollut, että voitin Kaakkois-Suomen aluerankingin ja aluemestaruusmitaleja tuli kasa. :)
    Mahtui tähän vuoteen surullisiakin asioita rakas kilpaponini Ein Falconina <3 lähti taivaslaitumille. Maailman hienoin ja kiltein poni joka vei minut SM-mitalille, PM:iin ja Marskiin hakemaan valiomerkkiä (Suomen ranking ykkönen ponien kenttä). Viimeisenä päivänä kun Nina oli lähdössä istuin sen karsinassa kun se oli päikkäreillä, niin se painoi pään syliin, kyllä itketti ja tuntui hirveältä. Minulle oli iso pettymys kun tammani eivät tulleet kantaviksi ja taloudellinen menetys vitutti. Toivottavasti ensi vuonna tärppää ja Mimo tekisi minulle ja kasvattajalle hienon varsan. Lohdutukseksi ostin itselleni 3-v varsan pv-tamma Felli jolla ei oltu tehty mitään. Ostin varsan puhelimessa näkemättä sitä, mut onnekseni sieltä tuli kiltti, kaunis ja hyväliikkeinen hevonen. "Wendy" on ollut nyt minulla 3 viikkoa ja sisäänratsastus on aloitettu.
    Ensi vuonna jatkan kesken jääneitä opintoja Ypäjällä monimuotokoulutuksella, että saan ne Ratsastuksenopettajan paperit. Koulutukseeni sisältyy nuoren hevosen koulutus, niin tuo oma 3-v sopii siihen hyvin. Jäi vähän koulut kesken silloin 2013 kun tuli lähdettyä Hollantiin. Näillä näkymin minulla olisi 4 kisattavaa ensi kaudella, vielä joku mahtuisi kanssa. ;) Oikein hyvää uutta vuotta kaikille ! Onnea ja menestystä vuodelle 2016! <3 Tässä vielä kuvia hevosista: Fochvaras, CP Centi, Ein Falconina, Felli, Karelian Garas <3




sunnuntai 2. elokuuta 2015

Rakkaudesta lajiin

Ajattelin kirjoittaa taas motivaatiosta ratsastaa. Motivaatiota joko on tai ei ole. Se voi olla sisäistä tai se voi olla ulkoista esim. ridaa koska vanhemmat haluaa. Minä niin toivoisin näkeväni enemmän sitä palavaa halua ratsastaa ja sitä aitoa rakkautta lajiin. Ymmärrän, että monelle ratsastus on vain harrastus muiden mukana, mutta jos haluaa todella kehittyä pitkälle kilparatsastuksessa niin se vaatii todella ahkeruutta, sisua ja vaikeita valintoja! Ei enää kentän reunalla usein näy notkuvia ratsastajia jotka odottavat kuin haukat, että pääsisivät ratsastamaan jollain mikä on tiputtanut ratsastajan tai muuten vain liikuttamaan hevosia. Jos haluaa oppia ratsastamaan niin siihen ei auta muu kuin se, että viettää aikaa siellä hevosen selässä ja tallilla. Ei ratsastamaan opi facebookissa, shoppailemassa, baarissa, mökillä.
     Minä olin ponivuosien jälkeen eli ysiluokan jälkeen sellanen laiska teini jonkin aikaa, jolloin vietin aikaa aika paljon muuallakin kuin tallilla ja se näkyi sen vuoden tulokseni olivat huonoimpia ikinä. Silloin tein itselleni asenneremontin, että on oltava paljon ahkerampi ja palattava perusasioiden äärelle ja käytävä todella paljon valmennuksissa ja kilpailtava helpommalla tasolla siellä minkätasoinen itse on ja minkätasoisia hevoset olivat oikeasti. Toki hevosmateriaali olisi saanut olla valmiimpaa juniorille eli opetusmestareita eikä remonttihevosia/liian vahvoja hevosia. Onneksi sitten Mimo tuli minulle ja ymmärsin, että nyt täytyy tehdä kaikki niin hyvin kuin ikinä osaan ja valmentajan avulla se hevonen vei minut 130-luokkiin ja kansallisiin kenttäkisoihin ruseteille.
     Valitettavasti minun ainut oma hevonen ja paras hevoseni ei ainakaan tällä hetkellä ole hyppykuntoinen niin en silti vaivu epätoivoon. Se joko tulee vielä kuntoon tai ei tule. Enhän minäkään ole vuoteen päässyt kilpailemaan sitä 130 vaikka haluaisin (jos 120/130-luokkaa ei lasketa). Onhan se yritettävä niillä hevosilla päästä eteenpäin mitä on tarjolla ja olen todella kiitollinen siitä, että on hevosen omistajia jotka haluavat tarjota minulle mahdollisuuden kilpailla heidän hevosillaan. Taloudelliset resurssit myös monesti ratkaisevat sen mihin kisoihin pääsen osallistumaan. Silti minullakin on unelmia ja tavoitteita mihin haluan vielä yltää tämän elämäni aikana.
     Ei vaan riitä että on ahkera, vaan pitää olla s**tanan ahkera. Oltava valmis käyttämään kaiken aikansa ja rahansa ratsastukseen. Oltava valmis jättämään juhlia väliin ja ihmissuhteet kärsii eikä sukulaisiin ja ystäviin jää paljoltikaan aikaa. Tallipäivät on pitkiä ja välillä myös yksinäisiä, mietin eilen illalla näitä juttuja kun pesin viimeistä hevosta 21 aikoihin yksinään tallilla. Motivaatiota mitataan etenkin silloin kun taluttelet sitä sairasta hevosta jonka kanssa piti mennä kisaan ja sit et pääsekään. Kisojen jälkeiset palauttelupäivät kertoo melko paljon ratsastajan motivaatiosta onko sitä tarpeeksi, että viitsii hoitaa ja liikuttaa hevosensa hyvin myös kisojen jälkeen. On myös ratsastajia /omistajia jotka haluavat ottaa vain "kirsikat kakusta" eli ne on heitä jotka haluavat käydä valmennuksissa ja kisoissa mutta se muu työ ei huvita. Se ratkaisee ratsastajan menestyksen mitä tekee niiden valmennusten välillä. Toisinaan on oltava myös kekseliäs, että löytää tiensä kisoihin (rahoitus, kyydit).
     Minusta jo pelkästään hevosenomistaminen vaatii ahkeruutta ja sitoutumista vaikka ei kilpailisikaan. Siitä on kuitenkin huolehdittava joka päivä liikunta, hoito ja yleensäkin terveyden seuranta. Hevoseen menee todella paljon aikaa, rahaa ja siitä on paljon vastuuta, koska sen hevosen elämän laatu on sen omistajan käsissä! Eikä se ole aina ruusuista, siihen tulee päälle myös kuraa, paskaa, irtokenkiä, haavoja ym. Jää monet lomamatkat tekemättä, koska omistaa sen hevosen.
     Minulle hevoset antaa elämälle sisällön ja tarkoituksen. Se fiilis kun hevosesta tulee ystäväsi tai hyvän suorituksen jälkeen muistat taas miksi jaksat tehdä sen eteen töitä. Paljon se ottaa, mutta vielä enemmän se antaa. Katsotaan mihin asti itse pääsen, kaikkeni panostan, motivaatiota riittää ja loput on kiinni siitä löydänkö oikean polun eteenpäin ja onnea tarvitaan myös. Jos haluatte edistyä lajissa, panostakaa täysillä ! Rakastakaa sitä mitä teette ja tietenkin niitä hevosia <3 Lajille harrastajaratsastajat ovat iso tärkeä osa lajia, mutta toivotaan että sieltä nousisi myös uusia huippuja ! Jostain ne huiputkin ovat aloittaneet. Tsemppiä kaikille ja välitetään rakkaudella hevosistamme <3
    
    

keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

Ensi viikonloppuna Kangasalalle kisoihin

Tänään tulin kotiin ajoissa (18.30) niin ehtii hyvin kotitöiden lomassa kirjoittaa minun ja hevosten kuulumisia. Tämä viikko on sisältänyt valmennusten pitoa, ratsastamista, sperman hakua, tamman siemennystä ja tänään opetettiin varsoja kuljetukseen. Tein uuden orivalinnan koska tammat eivät ole tiinehtyneet parista kerrasta ja nyt oria saisi vain pakasteena, koska se keskittyy EM-kisoihin. Valitsinkin oriin Canabis Z. Varsat menivät hyvin suoraan traileriin kauraämpärin perässä ja ajettiin tallin ympäri ja ulos. Varsojen tulevaisuuden kannalta suosin näyttelyissä käyttämistä sen takia, että tulee samalla opetettua kuljetus, pesu, talutus ja paikallaan seisominen ym. Tosin me ei olla nyt menossa näyttelyyn vaan ohjasajokurssille. Miellyttävämpi kouluttaa sitä pientä varsaa (1-2-v) näihin juttuihin kuin sitä isoa hyvinsyötettyä 4-v ratsuvarsaa.
    
Mimon kanssa odotellaan seuraavaa kiimaa ja siemennystä. Mimoa liikutetaan kevyesti, koska se kyllästyy jos sillä ei ole mitään tekemistä. Olen muuten keksinyt hyvän apuvälineen ultrauksiin, kun ei ole pakkopilttuuta ja paikallaan pitäisi saada ne seisomaan niin annan niiden nuolla purkissa olevaa makukiveä. Hyvä keksintö, toimi myös pään klippauksessa.

Edelliset kisat missä oltiin (jos harkkakisoja ei lasketa) olivat Savonlinna Opera Games. Savonlinnassa pe-la tuli yhtä puomia alas, mutta vikana päivänä David ja Centi hyppäsivät racing 120/130-luokan tuplanollilla. Olin todella tyytyväinen ! Hyvä fiilis kun huomaa hevosten edistyvän. Seuraavat kisat mihin olen menossa on sunnuntaina Kangasalalla kolmella hevosella tasolla 110-120.
Kangasalan jälkeen olen menossa Iralle ja Kemiöön.

Olen tässä miettinyt mitä "sanomaa" haluan viestiä ratsastajille ja mitä tässä nyt tulee ensimmäisenä mieleen. Esteillä hevoset paremmin pohkeen eteen etenkin kaarteissa. Sileellä se, että ratsastetaan hevosen kroppaa eikä suuta! Välillä näkee koulupuolella/sileellä hevosen pään alas sahaamista ja vieläpä alapohkeet irti tai etupainoista menoa hevonen "muodossa" tyhjänä ja takajalat tallissa. Esteillä taas näkee välillä, että hevonen on aivan pohkeen takana kaarteen läpi ja vauhti vaan hidastuu kohti estettä ja hypytetään hevonen yli paikoiltaan. Ratsastuksen opettelu on elämänmittainen projekti ja ei ole oikotietä onneen. Tänään koin onnistuneeni kun oppilaani oli eilen ratsastanut kisahevoseni tunnillani ja hevonen oli tänään miellyttävä ja pehmeä ratsastaa hänen jäljiltään. Superia ! :-) Hevonen on kuitenkin ratsastajansa peili eli jos hevosesi on kamala ratsastaa niin katse peiliin ! Jatketaan hyvän ratsastuksen opettelua !

sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Come back kenttäkisoihin !

Eilen olimme Centin ensimmäisissä kenttäkilpailuissa Harjussa. Itselläni oli kahden vuoden tauko kenttäkisoihin. Kävimme kerran Centin kanssa maastotreenissä Harjussa ja se oli niin loistava siellä ja ei katsonut MITÄÄN, joten päätin osallistua tutustumisluokkaan eli aluemestaruuteen. Minulla on aina ollut hinkua lajiin, mutta kenttähevosen kokonaisvaltainen koulutus vaatii resursseja (mm. RAHAA) ajeluttaa erittäin pitkiä matkoja treeneihin ja kisoihin. Laji vaatii tietenkin myös valmentaumisen joka lajissa. Kaakkois-Suomessa on vain yhdet kenttäkilpailut vuodessa. Suomessa kenttäkilpailukausi on todella lyhyt. Eikä varmasti kaikista hevosistakaan ole kenttään. Vilkaisin kipasta kenttäkilpailukalenterin ja suurin osa kilpailuista on toisella puolella Suomea. Pari kilpailua on kohtuullisen ajomatkan päässä ja ne voisin ajatella tehdä. Tuossa nyt tuli vain lajin huonoja puolia, muistakaamme että kenttäratsastus on ratsastuksen kuninkuuslaji. Arvostan kenttäratsastajia suuresti, täytyy olla taitava kouluttaakseen hevonen loistavaksi joka lajissa ja vielä pitää se terveenä. Mistään ei saa samanlaista mieletöntä fiilistä kuin onnistuneen maastoradan jälkeen ! Se tunne kun iloinen hevonen laukkaa reippaasti allasi ja on valmis ylittämään mitä tahansa eteen laitetaan on huipputunne.

Kisat alkoivat eilen 9 ja menin siihen aikaan veryttelemään koulurataa varten ja siinäkin tilanteessa olimme ensimmäistä kertaa. Turhaan omistaja huolehti meneekö se edes peräänannossa radalla. Hevonen suoritti kouluradan hyvin keskittyneenä ja peräänannossa. Tuli todella hyvä mieli, kun estehevonen yritti parhaansa valkoisten aitojen sisälläkin. Olimme koulukokeen jälkeen 2. Rataesteet olivat vain 90cm joten rata tuntui todella helpolta ja meni puhtaasti, toki tekee hevoselle hyvää välillä saada tehdä helppoa ja pientä. Esteiden jälkeen kävelin maastoradan kolmesti. Rata oli melko tekninen / moderni siellä oli tehtäviä ja todella kapeita esteitä. Radalta löytyi kaikki hauta, banketti, risueste, vesi, kulma, taloja ym. Päässä pyöri ennen rataa vain, että nolla on saatava olen ansainnut sen mitalin. Monen tunnin odotus tuntui piinaavaan pitkältä. Iltapäivällä päästiin starttaamaan maastoon viimein. Kenttäkellostani oli patteri loppunut, mutta onneksi eräs kanssakilpailija lainasi omaansa. Olin varautunut, että hevonen tarvitsee ehkä tukea, kun ensimmäistä kertaa on lähdössä maastoradalle. Turhaan mietiskelin, hevonen lähti lähdössä jo hyvin imemään ensimmäiselle esteelle ja missään kohdassa ei ollut mitään vaikeuksia. Hyvin leimasi esteille ja oli todella menossa ja kaiken hyppäsi erittäin rohkeasti. Puhtaasti se meni ja hieman aliaikaa, mieletön hevonen CP Centi !! <3

Meidän suoritus oikeutti luokassa 2. sijaan ja koska voittaja oli alueen ulkopuolelta, niin meille tuli kultamitali. Olin yhtä hymyä kullasta ja siitä, että hevonen suorittaa kaiken noin hyvällä asenteella ! Olin kyllä sanonut omistajalle itsevarmasti, että me käydään hakemassa tuo kultamitali, hän kyllä epäili tuota koulukokeen onnistumista. En kyllä itsekään uskonut, että hevonen voi olla noin hyvä uusissa tilanteissa. 

Taas muistan syyn miksi jaksan painaa aamusta iltaan talleilla. Uskon siihen, että joskus vielä ahkeruus palkitaan. Olen menossa Piia Pantsun valkkoihin ti-aamuna hypyttämään noviiseja maastoesteille ja lähtö tallilta 4.30. En välitä ajasta vaan siitä, että pääsen hyvän valmentajan oppiin.

 Olkaahan ahkeria, uskokaa itseenne ja hoitakaa hevosenne viimoisen päälle ! Ihanaa kesää kaikille !
(C) http://ratsumaen.blogspot.fi/