Tällä hetkellä pyykkään kisavaatteitani ja mietin mikä minut saa hevostelemaan, ratsastamaan ja kilpailemaan. En keksi järkevää selitystä sille, minä vaan yksinkertaisesti haluan sitä enemmän kuin mitään muuta. Jostain sisältäpäin tulee himo kilpailemiseen ja mikään ei voi tulla sen edelle. Olen valmis tekemään kilpailemisen eteen paljon ja luopumaan monista asioista. Joskus on pitänyt käyttää kekseliäisyyttä mistä saada rahat kilpailemiseen. Olen joskus myynyt satulan tai kisakaapin päästäkseni kilpailuihin. En halua ruikuttaa, koska tämä on oma valintani, mutta myönnän, että lajin harrastaminen olisi helpompaa jos ei tarvitsisi laskea tarkkaan euroja. Se tunne, jonka saa onnistuneesta suorituksesta este- tai maastokokeesta on sellainen, mitä ei saa mistään muualta ja siihen tulee himo ja on pakko päästä radalle uudestaan.
Viimeeksi olin kisoissa lauantaina Savonlinnassa hyppäämässä nuoria hevosia ja ne toimivat hyvin vaikka ovatkin kokemattomia. Näitä kisoja aiemmin olin Lappeerannassa ja oma Ristoni hyppäsi nollan puolen vuoden tauon jälkeen (estetauko johtuu siitä, että on liisattuna kouluratsastajalle). Seuraavat kisani on minun ensimmäiset kansainväliset kilpailuni (tosin kisaan vain kansallisia luokkia) Hollannissa. Olen odottanut varmaan koko elämäni, että pääsen kunnon kisoihin ja nyt pääsen itse kouluttamalla hevosellani. Toivotaan, että ratsastan hyvin ja Mimo on vedossa. Mimo tuntuu nyt hyvältä ratsastaa, sen yskä on poissa ja takajalat toimivat paremmin, ei ole enää sellanen "puujalka". Minun pitää ratsastaa edelleen vähemmän kädellä ja enemmän istunnalla ja jalalla. Lisää harjoitusta ja kilpailukokemusta niin eiköhän me mennä eteenpäin. Toivon kaikille treeni-iloa ja onnistumisia kisoihin, nauttikaa kilpailukaudesta! :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti