torstai 31. heinäkuuta 2014

Satsaa valmennukseen

Mietin tänään miksi ratsastajat eivät ole halukkaita sitoutumaan valmennuksiin. Varmasti ne ketkä yrittävät järjestää valmennustapahtumia tietävät mitä tarkoitan, eli ei saada riittävästi osallistujia ja valmennus joudutaan perumaan. Mitkä ovat ne todelliset syyt ettei haluta panostaa valmennuksiin? Raha, motivaatio/jotain "parempaa" tekemistä, kyydin puute, ajan puute (koulu, työt, perhe) tai toki voi olla myös oikea perumisen syy eli sairastapaus hevonen tai ratsastaja.
Vai onko ajattelutapa niin, että se valmennukseen menevä raha menee hukkaan? Eihän se mene, koska silloinhan sinä panostat omaan taitotasoosi ja hevosen koulutustasoon. Etenkin jos kilpailee ja haluaa menestyä ja edistyä niin eihän se onnistu ilman hyvää valmennusta. Itse ainakin uskon siihen, että mitä parempi ratsastaja on ja osaa ratsastaa hevostaan oikein, niin sitä onnellisempi/tyytyväisempi ja terveempi ratsu on. Luulen, että iso osa ratsujen vaivoista ja vioista johtuu huonosta/vääränlaisesta ratsastuksesta. Hevonenhan pysyy terveempänä, kun sitä ratsastetaan oikein takaa eteen ja huolellisesti läpi ja tämä on vaikeaa ilman valmentajan neuvoja tai itseään taitavamman ratsastajan läpiratsastusta. Mitä enemmän ja pidempään oppii ratsastamaan väärällä tavalla tai hankkii itselleen jonkun istuntavirheen/vinouden niin sitä hankalampaa ja työläämpää sen korjaaminen tai poisoppiminen on.  
Hyvä valmentaja motivoi ratsastajaansa ja antaa ajankohtaisia harjoituksia kotiläksyksi, mutta se palava halu ratsastukseen pitää tulla sisäisesti ratsastajalta itseltään ja se motivaatio treenaukseen myös silloin kun on paska keli ja yksin pitäisi lähtee ridaamaan. 
Jos haluaa edistyä kannattaa huolehtia säännöllinen  valmennuskuvio kuntoon ja sitoutua valmennuksiin. Kun huomaa edistyvän ja menestyvän niin ymmärtää valmennuksen tärkeyden. Pitää nauttia siitä, että saa valmennusta ja vieläpä jos valmentaja on aidosti kiinnostunut ja haluaa auttaa ratsukkoa eteenpäin niin aivan superia.

Mekin ollaan Mimon kanssa tarvittu paljon apua valmentajilta ja tullaan tarvitsemaan jatkossakin. Kuva on vuodelta 2011 kenttäkilpailujen rataestekokeesta Kuopiossa.

maanantai 7. heinäkuuta 2014

Ensimmäiset kv-kisat

Tällä hetkellä pyykkään kisavaatteitani ja mietin mikä minut saa hevostelemaan, ratsastamaan ja kilpailemaan. En keksi järkevää selitystä sille, minä vaan yksinkertaisesti haluan sitä enemmän kuin mitään muuta. Jostain sisältäpäin tulee himo kilpailemiseen ja mikään ei voi tulla sen edelle. Olen valmis tekemään kilpailemisen eteen paljon ja luopumaan monista asioista. Joskus on pitänyt käyttää kekseliäisyyttä mistä saada rahat kilpailemiseen. Olen joskus myynyt satulan tai kisakaapin päästäkseni kilpailuihin. En halua ruikuttaa, koska tämä on oma valintani, mutta myönnän, että lajin harrastaminen olisi helpompaa jos ei tarvitsisi laskea tarkkaan euroja. Se tunne, jonka saa onnistuneesta suorituksesta este- tai maastokokeesta on sellainen, mitä ei saa mistään muualta ja siihen tulee himo ja on pakko päästä radalle uudestaan.

Viimeeksi olin kisoissa lauantaina Savonlinnassa hyppäämässä nuoria hevosia ja ne toimivat hyvin vaikka ovatkin kokemattomia. Näitä kisoja aiemmin olin Lappeerannassa ja oma Ristoni hyppäsi nollan puolen vuoden tauon jälkeen (estetauko johtuu siitä, että on liisattuna kouluratsastajalle). Seuraavat kisani on minun ensimmäiset kansainväliset kilpailuni (tosin kisaan vain kansallisia luokkia) Hollannissa. Olen odottanut varmaan koko elämäni, että pääsen kunnon kisoihin ja nyt pääsen itse kouluttamalla hevosellani. Toivotaan, että ratsastan hyvin ja Mimo on vedossa. Mimo tuntuu nyt hyvältä ratsastaa, sen yskä on poissa ja takajalat toimivat paremmin, ei ole enää sellanen "puujalka". Minun pitää ratsastaa edelleen vähemmän kädellä ja enemmän istunnalla ja jalalla. Lisää harjoitusta ja kilpailukokemusta niin eiköhän me mennä eteenpäin. Toivon kaikille treeni-iloa ja onnistumisia kisoihin, nauttikaa kilpailukaudesta! :-)

keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

kisat ja kirsikoita

On jo korkea aika päivittää blogiani, kun en ole mukamas ehtinyt. Päivät menee toki tallilla mutta nyt olemme tyttöjen kanssa illat katsoneet Sinkkuelämää, omg minä joka en edes katso televisiota, olen ihan koukussa sinkkikseen. Tähän kuukauteen on siis sisältynyt kisat, hevoselämää ja sinkkuelämää. Welcome to my life.

 Olimme Mimon kanssa kansallisissa kisoissa kuun vaihteessa Saksassa Bornheimissa. Olin todella tyytyväinen 1.20m voittoon ja 1.30 viimeinen alas-suoritukseen. Ne olivat samalla ensimmäiset kisat eläessäni kisagroomina ja selvisin siitä viiden hevosen kanssa. Aamut alkoivat välillä jo viideltä, koska ensimmäiset luokat alkoivat todella aikaisin, mutta en valita, tärkeintä on, että pääsee kisoihin. 




 Nautin kesäisestä kelistä, hevosista, uima-altaasta ja kirsikoista. Eräänä päivänä treenin jälkeen istuin Mimon selässä syöden kirsikoita ja Mimo söi ruohoa banketin päältä ja samalla mietin, että elämä on aika hienoa.


Tässä on kuvia ihanista hetkistä viimeisen kuukauden sisältä ja jotta todellisuus ei vääristy, niin nuo kuvat ovat vain pieniä hetkiä elämästäni eli se ei ole pelkästään kirsikoiden syömistä Mimon selässä. ;-)

Klippasin Mimon ennen noita kisoja ja viime viikolla tämän mahtavan miniponin. Voiko olla mitään söpömpää kuin kokonaan klipattu minishettis !!! Mietin kyllä hieman itseäni, kun onnesta soikeana aloin klipata shettistä. Se on kivaa, että saa tehdä juttuja mitkä tekee iloiseksi. Seuraavat iloitsemisen arvoiset jutut on pari viikkoa Imatralla (BB-viikko Erinin keikka) ja sen jälkeen kisat, JEE! Nähdään ihanat !


tiistai 13. toukokuuta 2014

kisapäivä

Tänään olimme Mimon kanssa kisoissa Koningsboschissa. Starttasimme pelkän 1.30m - luokan. Sää ei suosinut, satoi kaatamalla meidän suorituksen aikana. Sateesta huolimatta Mimo hyppäsi todella hyvin mutta itse tein virheen kolmoissarjalla josta seurauksena b.osa okserin takapuomi alas. Lähestymisessä otin hieman liikaa kiinni ja sarjan välissä ajoin liikaa eteen, jos oisin istunut hiljaa niin Mimo olisi luultavasti hypännyt nollan. Hevoseen olin tyytyväinen, itseeni en, mutta kyllä minä vielä opin ratsastamaan nuo kolmoissarjat. Radalla laukka saisi olla vielä sujuvampaa, niin hypyt helpottuisi entisestään. Radalla oli 12 estettä ja 15 hyppyä, kaksi sarjaa joista toinen oli 3-sarja. Suhteutettuja etäisyyksiä oli vain 7ask välejä. Radan jälkeen olin märkä alusvaatteita myöden ja ripsarit pitkin naamaa ja Mimo parkakin oli ihan märkä ja kurainen. Inhottavaa ratsastaa rataa sateessa mutta toisaalta jos pitäisi valita ratsastaa radan sateessa tai ei ollenkaan, niin valitsisin kuitenkin kisat vaikka sataisikin.

kuva Mimon bestiksestä :-)


lauantai 19. huhtikuuta 2014

Minun ja Mimon tarina

Elämäni rakkain ja tärkein hevonen Ask Me More on 10.5.2014 ollut minun omistuksessani 7 vuotta. Näin Mimon ensimmäisen kerran, kun se oli vasta vuotias varsa. Olimme äidin kanssa käymässä Mimon kasvattajan luona ja näin tämän varsan pihatossa. En ollut koskaan aikaisemmin nähnyt niin kaunista varsaa, se oli niin iso, ryhdikäs, super kaunis ja itsevarman oloinen kun se katseli meitä. Mieleeni jäi vain, että olipa upea varsa siellä pihatossa. Aikaa kului pari vuotta ja näin Mimon seuraavan kerran 3-vuotiaana silloin sillä oli pitkä harja ja lähinnä tuli mieleen ravuri tuosta harjalookista.

Tammikuussa 2007 Mimon ollessa 4-vuotias kokeilin sitä selästä ensimmäistä kertaa meidän maneesissa. Mimo tuntui nöyrältä ja miellyttävältä ratsastaa, mutta se oli vielä silloin niin heikko että se ei jaksanut laukata juurikaan. Sinä keväänä sain tietää, että hevonen on myynnissä ja minulla oli onnea kun kasvattaja soitti minulle ja tarjosi hevosta kohtuulliseen hintaan. Silloin ajattelin, että minun on pakko saada se hevonen, teen ihan mitä vaan, että saan sen! Sain kuin sainkin raha-asiat järjesteltyä niin, että olin valmis ostamaan hevosen ja soitin että otan sen ja mille tilille laitetaan rahat ja vastaukseksi sain, että "tulehan nyt ekaksi katsomaan sitä edes". Olin niin innoissani lähdössä kokeilemaan sitä, että unohdin ottaa kypäränkin mukaan, mutta kävin silti kokeilemassa sitä (ilman kypärää) ja muistaakseni hyppäsin parin risun yli. Näin minusta tuli Mimon onnellinen omistaja. Tässä kuvia 4-v Mimosta.





Meidän ensimmäiset kisat oli ristikkoluokka tms ja muistan kuinka Mimo ei vielä hahmottanut jalkoja ja pudottelikin niitä kavaletteja ja kaverini nauroi minulle, että tuostako vielä tulee jotain! En välittänyt kommenteista ja uskoin aidosti, että siitä vielä tulee kiva hevonen. Mimon 4-vuotiskaudella ehdittiin tehdä 70-80cm ratoja ja käytiin parit maastoestetreenit joissa muistan valmentajan ihmettelevän Mimon selväpäisyyttä. 5-vuotiaana Mimo kilpaili noviisisarjaa finaalia myöden eli rataesteitä 1.10m ja voitti kentässä harrasteluokan Kuopiossa. Suoritin ratsastuksenohjaajien estekokeita Mimolla, sen ollessa vasta 5-vuotias. Mimon 6-vuotiskaudella startattiin ensimmäiset 1.20m racing-luokat ja kentässä mentiin tutustumisluokkia. Voitimme kansallisesta 1.20m AM5 luokasta navigaattorin ja tuolloin Mimo oli 7-vuotias. Sen jälkeen meni 3 vuotta ja emme päässeet eteenpäin, koska en osannut/tiennyt miten treenata sitä kehittävästi. Olin aika ajoin turhautunut ja mietin että oliko tämä nyt tässä, että me ei kehitytä eteenpäin ja junnataan loppuelämä tätä samaa tasoa. Viime vuonna VIHDOINKIN otimme pienen askeleen eteenpäin ja saimme sijoituksen kansallisesta 130-luokasta sekä voitimme Ypäjällä helpon kenttäkilpailun. Emme ole vielä saavuttaneet paljoakaan, mutta uskon että pystymme vielä kehittymään paremmiksi ja tavoitteena on parin vuoden sisään startata 1.40 sekä kentässä vaativaa. Teen sen eteen töitä niin paljon kuin ikinä jaksan ja katsotaan riittääkö se pääsemään tavoitteisiin. En laske tunteja kauanko minulla menee aikaa tallilla tai satulassa joka päivä mutta voin kertoa, että paljon. 

Tässä kuvassa Mimo on ensimmäistä kertaa 130-radalla Hollolassa viime vuonna.

Mimo on minulle rakas ystävä ja luotettava kilpakumppani. Me tunnemme hyvin toisemme ja en osaisi kuvitella elämää ilman Mimoa. Elämä tämän hevosen kanssa on ollut helppoa alusta asti niin viisas se on. Siinä asiassa olen tyytyväinen itseeni, että olen onnistunut säilyttämään tämän hevosen sydämen hypätä, se yrittää aina. <3Viime kisoissa Koningsboschissa minulta tuli joku radan jälkeen kysymään haluanko myydä hevoseni, vastasin en. Tämän hevosen luonne on sitä mitä arvostan todella paljon; kiltti, viisas ja nöyrä tekemään duunia. Myyjä sanoi, että hevonen on kuin ihmisen mieli ja se todella on sitä. Tämä hevonen on jokaisen minuutin ja jokaisen pennin (tonnin) arvoinen mitä olen siihen elämässäni käyttänyt.

Ask Me More <3 olet minulle kaikki kaikessa.


    keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

    Ensimmäiset ulkokisat tehty

    Viime viikolla teimme ensimmäiset tämän kauden ulkokisat Bocholtissa ja lämmintä oli jo +20. Mimo hyppäsi 2 rataa tasolla 120cm. Ensimmäisellä radalla otimme yhden puomin, koska en pitänyt vastaan tarpeeksi. Toisella kertaa teimme puhtaan suorituksen. Mimo oli hyvä radalla ja se on ruvennut käyttämään itseään vähän paremmin hypyissä. Radalla oli 2 sarjaa joista toinen oli 3 -sarja. Kisat olivat vain pienet treenikisat, mutta hyvää harjoitusta saada ratarutiinia. Täällä treenikisoissakin on hyvät puitteet ja radoissa on teknisyyttä, minusta ne on verrattavissa meidän kansallisiin. Radat ovat usein pitkiä ja miltein aina radalta löytyy kolmoissarja, vesimatto ja joka esteen alla on täytettä. 

    Näin talvisia kuvia Imatralta, huh miten paljon siellä on lunta! Täällä on jo kevät todella pitkällä; kenttää kastellaan ja peltoja lannoitetaan jo. Huomiseksi luvattu lämmintä +21 eli mieluisa sää lähteä kisoihin. :-) Luulenpa, että olemme menneet Mimon kanssa pienen askeleen eteenpäin, Mimo on nyt parempi ratsastaa ja minä olen pystynyt ratsastamaan vähän pienemmillä avuilla mitä aikaisemmin. Viime kaudelta saatiin alueen ranking 1.sija este- ja kenttäratsastuksessa vaikka olin 3 ½ kuukautta pois kisoista. Kiitos siitä kuuluu hyville hevosille; Ask Me More, Tristan, Ein Valtter ja Chiona. Menen nyt talliin night checkille antamaan vähän heinää, loimittamaan hevosia ja tietysti kehumaan Mimoa. ;-) Ratsastusiloa kaikille !

    sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

    Kevätaurinko :-)

    Ulkona on selkeästi kevään tuntua aurinko paistaa ja linnut laulaa titityytä. Ihana kevät aurinko saa nauttimaan kelistä ja hymyilemään ilman sen kummempaa syytä. Yhdessä puussa näimme vähän lehtiä ja ensimmäinen mehiläinenkin on pörrännyt. Miniponi kuoriutuu jo talvikarvastaan (paitaani puhdistaessani sen kavioita). Samainen poni veti tänään hurjaa rallia laitumella ja yritti saada laidunkaverinsa leikkimään tuloksetta.

     Mimo on ihan villi ! Normaalistihan Mimo on kuin tasainen mopo, tätiratsu, mummonkuljetin jne.. mutta nyt viritetty kevätMimo vinkuu, tekee ilopukkeja ja menee aivan täysiä laukkaradalla! Nauran ääneen miten mamin maailman kiltein mussukka voi käydä niin "kuumana" ja painaa naruille. ;-) Pientä innostumista oli havaittavissa myös haastevideolla jossa hyppään ilman varusteita. (nähtävänä facessa) Minulla on tunne, että hevoseni on parhaassa kunnossa mitä  se on ollut koskaan aikaisemmin. Yhtenä päivänä juoksutin Mimoa liinassa ja olin katsovinaan, että se lähtee paljon vetreämmin raviin, laukka näyttää pyörivämmältä ja liikkuu omasta halustaan reippaasti. Mimo näyttää kyllä ulospäin hyväkuntoiselta, mutta tiedän  että takaosaa pitää saada paljon vahvemmaksi ja notkeutta tarvitaan myös lisää. Toivotaan, että osaisin nyt vahvistaa ja notkistaa sitä oikealla treenillä rikkomatta sitä.

    Ensi viikolla moikkaamaan ihania ihmisiä ja eläinystäviä Suomeen. Nähdään tallilla ! Nauttikaa auringosta ja hevosistanne. <3