Motivaatiota tarvitaan kehittymiseen

Motivaatiota kysytään etenkin silloin kun kaikki menee päin persettä; kisat menee huonosti, hevonen kipeänä, väsyttää, on nälkä, ikävä poikaystävää jne.. Jos sinulla on vahva motivaatio ja intohimo lajiin niin sinä potkit itsesi eteenpäin  ja revit viimeiset voimasi ja jatkat eteenpäin kohti parempaa huomista. Lähdet tallille ja menet ridaamaan kuin jäisit löhöämään sohvalle.. Minulla ei ole nyt tuollaista fiilistä, mutta totta kai on joskus ollut ja varmasti tulee olemaan vielä monta kertaa tässä elämässä. Joskus itsekin pysähtyy miettimään; miksi minä puuhaan hevosten parissa, koska päivät ovat todella pitkiä ja rankkoja ja rahaa ei ole ikinä mihinkään, koska ne kaikki kuluvat hevoseen. Kysymykseen on helppo vastata: ”minä haluan tehdä tätä enemmän kuin mitään muuta!” On mahtavaa työskennellä ja harrastaa samalla juttua mitä rakastaa. Haluan oppia kaiken hevosista ja tulla niin hyväksi ratsastajaksi kuin näillä rahkeilla on mahdollista. Minulla ei ole rahaa, mutta motivaatiota ja halua riittää. 

Joskus tuntuu siltä, etteivät kaikki osaa arvostaa sitä mitä heillä on, esim. omistaa hevosen ja ei edes viitsi/ehdi huolehtia hevosensa liikutuksesta ja hyvinvoinnista! Jos sinulla on vain yksi hevonen, niin kyllä pitäisi jaksaa itse varustaa hevonen kuntoon, ratsastaa ja hoitaa se hyvin. Olen oppinut, että parempi varustaa itse hevonen niin huomaat jos jokin asia muuttuu, eikä niin kuin minullekin on käynyt, että huomaat kisoissa hevosen selän olevan kipeä. Laiskuudesta tai tyhmyydestä sakotetaan!

Pidin ennen kerran kuukaudessa (nykyään kerran 3kk) tallivapaapäivän niin silloin jo tulee semi huono omatunto. Toivoisin, että jokaisessa hevosihmisessä asuisi tiedonjano ja halu kehittyä paremmaksi hevosenkäsittelijäksi ja ratsastajaksi. Hevoset eivät myöskään ansaitse ratsastajaa joka purkaa oman turhautumisensa hevoseen. Muista olla kärsivällinen, mutta määrätietoinen hevosten kanssa!

Eräs hyvä ystäväni halusi kovin osallistua valmennukseen ja oppia uutta hyvältä valmentajalta. Hän heräsi aamulla kukonpieremän aikaan ja fillaroi talvipakkasessa yli10kilometriä tallille. Hän varusti hevosen ja ratsasti sen vielä useita kilometrejä maneesille, jossa valmennus on (ei ole omia kuljetusvälineitä), valmennus alkoi 8 aamulla. Hän oli myynyt ratsastushousujaan, että sai rahat kasaan valmennukseen. Suuri määrä vaivaa vain sen tähden, että oppii yhden uuden asian, mutta se on ollut sen arvoista, jos opit edes sen yhden uuden jutun! Jos oikeasti haluaa kehittyä, niin kyllä sitä keinoja keksii. Seuraavan kerran, kun sinulta kysytään ”osallistutko valmennukseen?”, vastaat siihen; ”mutta kun minulla ei ole rahaa” (koska ne ovat menneet alkoholiin, merkkivaatteisiin ym). Mieti mikä sinulle on tärkeintä, se että pyörit tallilla hienoissa vaatteissa vai ne hevoset ja ratsastus. Paitsi jos olet hyvin varakas, niin sittenhän rahat riittää kaikkeen niin ei ole tätä ongelmaa. Onneksi elämä on valintoja, joillekin tärkein asia maailmassa on perhe toisille kuntosali ja minä valitsen hevoset. 

Hevoset tuovat iloa elämään ja maailman kaunein ääni on oman hepan hirnunta. Tulen iloiseksi, kun haen Mimon puolilta päivin tarhasta, kun vihellän niin se vastaa. Hevonen on uskollinen ystävä ja se ei tuomitse eikä se petä tai jätä. Minusta on ilo katsella miten omat hevoseni Mimo ja Risto kirmaa kentällä, ne sai vielä viimeisenä yhteisenä aamuna juoksennella yhdessä. Saan paljon jaksamista ja tyytyväisyyden tunnetta, kun hevonen oppii uuden asian tai kehittyy jossakin asiassa paremmaksi oli se sitten käsittelyssä tai ratsastuksessa. Hevoset ovat elämän suola!